Sisällön alku

Musakasvo Emmi Salmi

Heinolalaisten musiikkihenkilöiden haastattelusarjassa diplomiviulisti Emmi Salmi

viulisti Emmi Salmi 

Kuka olet?

Olen heinolalainen diplomiviulisti Emmi Salmi. Valmistuttuani Heinolan lukiosta opiskelin musiikkipedagogiksi Turun Taideakatemiassa, minkä jälkeen tein maisteriopintoni Budapestin Franz Liszt musiikkiakatemiassa kuuluisan viulisti Vilmos Szabadin oppilaana. Diplomikonserttini soitin Duna Szimfonikus Zenekarin säestyksellä (joht. András Deák), mikä on tähän mennessä ikimuistoisin ja jännittävin konserttimuistoni.

Olen soittanut sekä solistina että kamari- ja orkesterimuusikkona ympäri Eurooppaa ja lisäksi myös opettanut viulunsoittoa. Tällä hetkellä esiinnyn ja keikkailen vakituisesti jousikvartettini Lumo Ensemblen sekä pianotrio TrioMen kanssa. Lisäksi soitan muissa vaihtuvissa kokoonpanoissa klassista ja kevyempääkin musiikkia. Olen esimerkiksi esiintynyt vaskiyhtye Quinsoniksen peli- ja elokuvamusiikkikonserteissa mm. Tampere-talossa yhdessä Takomo Percussionin kanssa sekä Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Toisinaan myös tuotan itse konsertteja.

Musiikin lisäksi eläimet ovat lähellä sydäntäni. Jaloissani pyöriikin usein yksi tai useampia koiria, vaikka itselläni ei olekaan lemmikkejä.


Millaisia musiikillisia haasteita sinulla on meneillään ja tulossa?

Konsertteja ja keikkoja on sovittuna jo vuoden päähän asti hyvin erilaisilla ohjelmistoilla. Seuraava ulkomaan konsertti on näillä näkymin maaliskuun alussa Unkarissa TrioMen kanssa. Esiinnymme silloin jo toistamiseen FelfedezLeg-kamarimusiikkifestivaalilla Grassalkovichin palatsissa, "Sisin linnassa", Gödöllőssä. Monille heinolalaisillekin tutun Vilmos Szabadin lisäksi kanssamme esiintyy Budapestissa ja Grazissa alttoviuluprofessorina toimiva Péter Bársony. On aina ilo ja kunnia päästä soittamaan tällaisten huippumuusikoiden kanssa ja vieläpä niin upeassa miljöössä.

 

Mistä kipinä musiikkiin on syntynyt ja miten pysynyt yllä?

Tarhaikäisenä kävin musiikkiopiston musiikkileikkikoulua. Eräänä päivänä muskaritäti toi oman viulunsa mukaan tunnille, minkä seurauksena huokaisin kotimatkalla äidilleni: "Saisinpa minäkin oman pienen viulun!" 7-vuotiaana tämä toive toteutui, kun aloin soittaa viulua Heinolan musiikkiopistossa.

Soitonopettajani olivat pääosin hyvin mukavia ja inspiroivia, minkä johdosta kipinä säilyi läpi vuosien, vaikkei se aina ollutkaan itsestäänselvyys, että haluaisin ryhtyä ammattimuusikoksi. Perhekin on aina tukenut soittoharrastusta, mikä on tärkeää. Osittain motivaatio on ollut varmasti myös persoonallisuudesta kiinni. Lapsena rakastin haasteita ja halusin opetella mahdollisimman vaativia kappaleita, mieluiten lyhyessä ajassa ja pienellä työllä. Myöhemmin oli myös inspiroivaa päästä soittamaan niitä upeita konserttoja ja taiturikappaleita, joita aiemmin oli voinut vain kuunnella haaveillen, että "ehkä jonain päivänä".

Haasteet eivät lopu koskaan kesken, sillä muusikkohan ei ole ikinä valmis - aina voi kehittyä ja oppia lisää.


Miten kuvailisit suhdettasi musiikkiin?


Musiikki on hyvin terapeuttista ja sen kautta olen voinut purkaa monenlaisia tunteita. Kun keskityn tiiviisti soittoon, kaikki muu katoaa ympäriltäni - jäljelle jää vain minä, viulu ja musiikki.

Musiikissa ei ole sinänsä mitään vaikeaa. Jokainen kuuntelee sitä, eikä musiikkia tarvitse välttämättä sen kummemmin ymmärtää voidakseen nauttia siitä. Välillä tuntuu, että ehkä itsekin osaisin nauttia enemmän, jos en muusikkona keskittyisi tahtomattanikin joihinkin jopa epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden sijasta.

Viulistina musiikin parissa joutuu puolestaan kohtaamaan monenlaisia haasteita: soiton motorisen ja teknisen puolen oppimiseen menee vuosikausia, ja senkin jälkeen täytyy yhä harjoitella, jotta taidot vahvistuvat entisestään ja soittokunto pysyy yllä. Silti jokainen vähänkin haastavampi esityskappale vaatii oman määränsä harjoitusaikaa, jotta sen saa ohjelmoitua aivoihin ja lihaksiin. Tekniikan ja hyvän sävelkorvan lisäksi täytyisi myös ymmärtää musiikin rakenteita ja taustoja sekä tietää, miltä haluaa kappaleen kuulostavan ja miten eri tunnetilat ja ajatukset pystyy välittämään kuulijoille luontevasti ja perinteitäkin kunnioittaen. Soittaessa siis sekä aivot että lihakset pääsevät työskentelemään ahkerasti.

Arvostan monia tunnettuja muusikoita, mutta en ihannoi ketään tiettyä henkilöä. Tietysti monet opettajani ovat olleet isossa roolissa heti harrastuksen ensihetkistä asti. Myöhemmässä vaiheessa erityisesti Vilmos Szabadi on ollut tärkeä hahmo edistymiseni kannalta. Olin kuunnellut paljon hänen levytyksiään ennen ensimmäistä tapaamistamme ja käteni tärisivät jännityksestä soittaessani hänelle ensimmäistä kertaa mestarikurssilla Suolahdessa. Jo ensimmäinen reilun viikon kurssi hänen oppilaanaan muutti käsitykseni harjoittelusta ja musiikista. Myöhemmin pääsin hänen oppilaakseen Liszt Akatemiaan, jolloin hänen merkityksensä kasvoi entisestään. Hän vei soittoni aivan uudelle tasolle.


Millaista musiikkia kuuntelet?

Kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia. Mieltymykseni vaihtelevat mielialan mukaan ja kausittain. En kuuntele tällä hetkellä mitenkään erityisen paljon klassista. Ehkä kaipaan vastapainoa sille, että viulu ja klassinen musiikki on jo niin kiinteä osa elämää muutenkin. Täytyy myöntää, etten kuitenkaan ole juuri perillä myöskään viimeisimmistä musiikin trendeistä, koska kuuntelen radiota hyvin vähän.

Musiikki sopii mihin tahansa mielentilaan ja tilanteeseen: Se rauhoittaa, jos olen hermostunut tai stressaantunut, iloisena voin purkaa energiaani sen tahdissa, ja surun hetkillä se tuo lohtua. Matkustaessani minulla on käytännössä aina kuulokkeet korvilla, samoin mm. kirjallisia töitä tehdessä. Nukkumaan mennessäkin saatan joskus nollata ajatuksiani musiikin avulla. Joskus kuitenkin kaipaan myös täyttä hiljaisuutta, jotta korvat ja aivot saavat rauhassa levätä.


Millaisena näet musiikin tulevaisuuden?

Musiikki tulee aina olemaan osa ihmisten elämää, mutta sen asema ja kulutus muuttuu muun kehityksen mukana. Kevyttä musiikkia kulutetaan tietysti aivan eri tavalla ja tahdilla kuin klassista, joka pitää kuitenkin pintansa vaihtuvien trendien ja musiikkityylien rinnalla vuosisadasta toiseen.

Perinteisiä kulttuurin muotoja ei ehkä aina täysin arvosteta, vaikka musiikilla on paljon terveydellisiäkin hyötyjä. Jo pelkästään sen kuuntelemisella on hyviä vaikutuksia, mutta myös soitto on harrastuksena äärimmäisen kehittävää ja hauskaakin. Monissa musiikkiopistoissa klassisen puolen oppilasmäärät ovat kuitenkin olleet laskussa, minkä vuoksi on alettu panostamaan enemmän pop-/jazz-koulutuksen kehittämiseen.

Jotkut ihmiset ehkä edelleen kuvittelevat, että klassinen musiikki on sitä mystistä korkeakulttuuria, jota tavallinen kansalainen ei voi tai ei edes halua ymmärtää, mutta eihän klassisilla instrumenteilla soitetun musiikin tarvitse olla sen korkeampaa tai vieraampaa kuin minkään muunkaan musiikin. Yleisö on tervetullut konsertteihin omana itsenään. Itsekin olen ihan tavallinen talliainen, vaikka viulua soitankin. Onneksi mm. konserttitaloissa kävijämäärät ovat olleet jopa erinomaisella tasolla, vaikka kulttuurin osuutta onkin leikattu paljon viime vuosina.

Monipuolisuus ja eri taidemuotojen ja genrejen yhdistely on lisääntynyt musiikin alalla. Konserttitalot tarjoavatkin jo paljon vaihtelevaa ohjelmistoa, ja esim. elokuvien ja pelien musiikkia on tuotu konserttilavoille enenevissä määrin. Kekseliäisyys ja uudet aluevaltaukset ovat osa tulevaisuutta.

Toivoisin ihmisten haastavan itseään kuuntelemalla monipuolisemmin musiikkia eri genreistä. Klassisen musiikin teosten kohdalla pätee aivan sama sääntö kuin mitä tahansa musiikkia kuunnellessa: ensimmäisellä kuuntelulla se saattaa tuntua vieraalta ja vasta seuraavilla kerroilla alkaa vähitellen hahmottua ja tuntua tutummalta. Tietenkin klassistakin musiikkia on hyvin monenlaista, eikä kaikesta voi tai tarvitsekaan pitää. Jos jokainen kuitenkin ottaisi toisinaan hetken aikaa itselleen, etsisi esimerkiksi jonkin klassisen kappaleen ja pysähtyisi kuuntelemaan sitä avoimin mielin, moni voisi kiinnostua musiikista aivan uudella tavalla.

 


Miten mielestäsi musiikki ja kirjallisuus linkittyvät?

Lukeminen ja musiikin tekeminen/kuunteleminen ovat herkkua aivoille. Ne ovat loistavia ja viihdyttäviä keinoja pitää aivot virkeänä. Sekä kirjoilla että musiikilla on aina kerrottavanaan tarina, joka voi viedä lukijan/kuulijan tunteikkaalle mielikuvitusmatkalle.

Olin lapsena aikamoinen lukutoukka ja luin paljon kirjoja nopeaan tahtiin. Nykyisin tahti on hidastunut, koska en tykkää lukea kirjoja silloin, kun en jaksa tai pysty keskittymään niihin täysin ja kaikessa rauhassa. Luen englanniksi kirjoitetut kirjat mieluiten alkuperäiskielellään, mikä vaatii hieman normaaliakin enemmän keskittymistä.


 Millainen erityismuisto kirjastosta on jäänyt mieleesi?


Musiikkiopiston teoriatunneilla oli erilaisten kokeiden joukossa myös kuuntelutentti, jossa piti tunnistaa eri aikakausien musiikkia. Opettaja oli listannut meille kappaleita, joita kuuntelemalla pystyi valmistautumaan tenttiin. Koska siihen aikaan ei ollut vielä mahdollista kuunnella annettuja kappaleita YouTubesta tai Spotifysta kotisohvalta käsin, meille oli varattu pino CD:itä kirjastoon, jotka sai pyydettäessä mukaansa alakerran kuunteluhuoneeseen. Siellä kuuntelin niitä kaverini kanssa ja yritin raapustaa paperille joitain satunnaisia kuvauksia eri kappaleista. Emme jaksaneet tietenkään kuunnella kaikkia teoksia aivan loppuun asti, ja jostain syystä kuunneltavien kappaleiden ja vuosilukujen hahmottaminen tuntui silloin hankalalta. Tenteistä selviydyttiin kuitenkin kunnialla.


Käytätkö nykyisin kirjastopalveluja?

Lapsena kävin paljon ahkerammin kirjastossa, mutta vielä nykyisinkin lainaan toisinaan mm. nuotteja ja myös esimerkiksi kopiokonetta käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä silloin, kun on vaikeaa saada käsiinsä jotain teosta, voi luottaa siihen, että kirjastosta löytyy todennäköisesti apu tilanteeseen. Nykyisin myös digitaaliset palvelut ovat loistavia, esimerkiksi pääsy Naxoksen kokoelmiin on hieno lisä. Kirjoja en ole ainakaan vielä innostunut lukemaan digitaalisessa muodossa, koska laitteiden ruutuja tulee tuijotettua jo muutenkin aivan liikaa.


Minkälainen merkitys kirjastolla on?

Kun olin lapsi, kirjasto oli vielä paras lähde tietojen etsimiseen, ja koulutyöt perustuivat pitkälti sieltä löydettyihin tietokirjoihin. Nykyisin samat tiedot - ja enemmänkin - voi löytää muutamassa minuutissa netistä. Kirjastojenkin on siis ollut pakko kehittyä digitaaliseen ja monimuotoisempien palveluiden suuntaan hyvin lyhyessä ajassa.

Toivoisin kirjastojen säilyvän yhä paikkana, jossa tieto, historia ja viihde on saatavilla saman katon alla. Niissä järjestetään myös paljon monenlaisia kursseja, näyttelyitä, lukuhetkiä ja muunlaisia tilaisuuksia. Monipuolisuus tulee varmasti olemaan yhä tärkeämpää myös tulevaisuudessa.


Mitä mieltä olet Heinolan musiikki- ja kulttuuritarjonnasta?

Heinolassa on jonkin verran kulttuuritapahtumia. Kesäteatteri tuntuu pärjäävän hyvin vuodesta toiseen, samoin kuorot ja puhallinmusiikki ovat usein näkyvillä. Esityksiä ja näyttelyitä järjestetään useammassakin paikassa säännöllisesti. Silti tuntuu, että tarjonta on melko yksipuolista.

Olen itse pyrkinyt tuomaan synnyinkaupunkiini lisää klassisen musiikin konsertteja. Klassisen osuus on jäänyt melko pieneksi kaiken muun rinnalla eikä sitä juuri tueta. Onneksi muusikkoystäväni ovat lähteneet mukaan ideoimiini konsertteihin, ja olen voinut siten tarjota tasokasta musiikkia heinolalaisille. Ulkopuoliset apurahat ovat toisinaan helpottaneet järjestelyjä, muutenhan konsertit ovat olleet pääosin omakustanteisia. Heinolassa on vaihtuvien konserttivieraiden lisäksi joukko niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet kuuntelemaan konserttejani vuodesta toiseen. Juuri heidän ja lukuisten mukavien palautteiden vuoksi olen ryhtynyt toteuttamaan konsertti-ideoitani yhä uudelleen, vaikka se työlästä onkin. Heinolassa on kuultu jo kahdeksan järjestämääni klassisen musiikin konserttia.


Emmin musiikki- ja kirjavinkki



Jo ihan Suomen juhlavuodenkin kunniaksi muistuttaisin, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas on sellainen suomalainen klassikkoteos, joka jokaisen kannattaisi lukea, jos sitä ei vielä ole tehnyt. Sotakirjallisuus ei kuulu omiin suosikkeihin noin yleisesti ottaen, mutta tämän teoksen kohdalla jokainen voi varmasti tehdä poikkeuksen.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
84.2 LIN

Jos taas klassisen musiikin saralta kaipaa suosituksia, niin yksi mielenkiintoinen säveltäjä on unkarilainen Ernő Dohnányi, jonka Pianokvintetto No. 1, Op. 1 on jo pitkään ollut suosikkilistallani. Tämä teos on saatavilla helposti CD:n muodossa Heinolaan seutulainana ja löytyy toki myös kätevästi mm. Naxos-musiikkikirjastosta eri esittäjien esittämänä.

Ernő Dohnányi: Chamber music: 2
78.51 DOH

https://lahti.naxosmusiclibrary.com/page.library_cardno.asp


Tiivistelmä

Emmi Salmi s. Heinola
Diplomiviulisti, muusikko, tapahtumatuottaja
Turun Taideakatemia, musiikkipedagogi AMK (2011)
Franz Liszt Musiikkiakatemia, musiikin maisteri (2014)
Työskentelee muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa ja orkestereissa sekä opettajana
Esimerkiksi: jousikvartetti Lumo Ensemblen ja pianotrio TrioMen
https://www.lumoensemble.com/
http://www.facebook.com/triometrio


 

Asiakkaiden kommentit

Kommentin kirjoittaminen edellyttää sisäänkirjautumista.

Ei kommentteja

Muistilista

Sinulla on 0 teosta muistilistassa.

Näytä muistilista